Neljäs ja viimeinen kevään 2010 sny-paketti saapui.
Oli muistettu minua, kissoja, meitä (kuten avatusta suklaalevystä näkyy - ei edes kuvata ehditty) ja mukana oli pieni hurmaava Weisheiten aus Skandinavien -kirjanenkin. Tälläkin kertaa lähetys meni ihan nappiin: tuota Noroa, juuri samaa sävyä, olin ostanut pari kerää. Tarkoitus oli tehdä jokin huivi (taas), mutta sitten mieli alkoi kääntyä vähitellen viimevuotista pinaattitunikaa kohti... (Linkki vie blogiin Hepuli puikkoja heiluttaa. Kuuklasin pinaattitunikan, ja paljonhan niitä on tehty). Kaksi kerää ei ihan riitä, mutta eiköhän kolmesta tule ihan sopiva! En tiedä, miten Noro on numeroitu, mutta sävy on sama, vaikka erä ei ehkä olekaan. Ei haittaa!
Kisut lähtivät heti leikkiin, suklaa on tätä kirjoitettaessa jo syöty ja Viisauksiin perehdytään sitten illalla.
Mutta mutta... Tuota korttia lukiessani putosin lähes kirjaimellisesti tuoliltani. Silmät lautasiksi, TÄH!, ja sitten naurusta ei ollut tulla loppua. Salainen ystäväni on nimittäin Kleine Maschen, minkä jo tietenkin arvasin, kun ainoana Saksasta paketteja sain.
Mutta mutta... saksalainen salainen ystäväni olikin tuttu! Sanotaanko näin, että ammattini kautta olen tutustunut tähän ko. henkilöön noin seitsemän vuotta sitten, ja sen jälkeen en ole häntä nähnyt tai ollut häneen mitenkään yhteydessä. Siis netissä ilmoittaudun mukaan vaihtoon ja saan parikseni samalta paikkakunnalta muuttaneen tutun... Tiedetään, tiedetään, maailma on tosi pieni ja näitä kummallisia törmäämisiä tulee kuin tuleekin ilahduttavan paljon!
Voi, kun oli hauska, naurattava ja kummallinen juttu!
Kiitos vielä kerran paketeista ja paketista, hyvä sny! Enpä olisi arvannut...
Kleine Maschen -blogi löytyy sivupalkista.
*******************************************************************************************
Sitten pitää laittaa vielä kuva Harutsiinista, joka nukkuu vieterin loputtua ihan missä vaan. Tässä keinoemona on tyttäreni. Lähihoitoa parhaimmilleen, kummallekin.
Muuten ollaan hoidettu pientä Leo-nimistä karhunpoikaa, joka sairasti mahatautia: dieetti oli varmaan liian erilainen (raksut pois - ylimääräiset läskit pois) tai sitten Harun ruokavalion kielisuikale oli sille liian vahvaa, sillä siivottavaa on kertynyt. Onneksi omat keinot ilman ell:ä auttoivat tällä kertaa. Huoh, taas kerran.
ai Harukin osaa paidan alla oleilun taidon. Se tosiaan on vierihoitoa parhaimmillaan, molemmille. Friede osaa kans, tosin se on jo aika iso paidan alla olemaan. Maailman mukavin tunne kun vatsaa vasten on kissa.
Leoko sai sen tautinsa kielensyönnistä? :o Mitähän siinä kielessä on? Meillä on molemmat saaneet kerran (toista vuotta sitten jo kylläkin ja molemmat eri kerralla) jumalattoman vatsataudin kielensyönnin päälle, ensin Figo, joka alkoi sen taudin jälkeen kronklaamaan ruokaansa. Vähän sen jälkeen annoin taas, ja Figo ei syönyt mutta Friede söi ja sai vuorostaan taudin. Sitä ennen molemmat oli sitä kyllä syönyt ongelmitta. Sen jälkeen ei meillä ole kieltä syöty. Olen myös kuullut muista joilla on kissat sairastuneet samasta syystä.
Hyvä jos Leo-jellona on parantunut jo :) Kurjaa kun sairastavat. Eikä se vähäinen painonpudotuskaan varmaan haittaa ;)
En tiedä, mikä oli syynä siinä mahataudissa, en keksi mitään muuta. Haru syö mitä vain ilman vaikeuksia, jauhetut siivet jne, mutta vain Leo söi niitä kielisuikaleita muista kissoista. Tilanne on kuitenkin ohi, ja sydän maistuu taas. Ehkäpä ei kieltä Leolle seur. kerralla.
joo tosiaan, oli kerrassaan hauska yhteensattuma. Nauroin itsekseni jo saadessani yhteystietosi ja oli kyllä vaikea pitää asia sisälle neljä kuukautta :)
Kiva jos pidit paketista :) Laitan sinulle viestiä tässä viikonlopun aikana.
Sateiset terveiset Saksanmaalta!